Yeah, ykkös osa on täällä :D Lukemaan vaan -->

Taustamusiikki
 

On se vaan hassua että elämä voi muuttua hetkessä aivan erilaiseksi. Välillä se muuttuu paremmaksi, välillä huonommaksi.

Itse olin joskus hyvin tyytyväinen sen hetkiseen elämäntilanteeseeni. Asuin kahden kämppikseni kanssa oikein kivassa vuokra-asunnossa eikä meillä ollu minkäänlaisia huolenaiheita.

Mutta eräänä yönä kaikki sitten muuttui.

Ennen kuin mennään sen yön tapahtumiin niin esittelen itseni. Olen Biffy Moran ja 27 vuotias. Mulla ei ole mitään vakituista työpaikkaa vaan hankin rahaa tekemällä satunnaisia töitä. Ja nyt siis sen tön tapahtumiin....

Olin juuri nukahtamaisillani kun käytävästä alkoi taas kerran kuulua meteliä.

"Jumalauta, pitäisivät kerranki turpasa kiinni.." Mietin ärsyyntyneenä ja yritin nukkua melusta huolimatta.

En kuitenkaan saanut unta joten päätin mennä katsomaan että mitä käytävässä tapahtui. Naapurit metelöi turhankin usein ja vieläpä yöllä, joten olin jo tottunut siihen että pystyin nukkumaan vasta aamulla.

Kun avasin oven vastassa seisoi joku pikkupoika selkä minuun päin.

"Äiti, tuu takas!" Poika huusi. "Mitä helvettiä?" Ajattelin. Ei sitä kovin usein näe äitiään huutavia pikkupoikia ovellaan keskellä yötä.

Kohta poika huomasi minut.

"Ööh.. Mitä sä teet käytäväs keskel yötä?" Kysyin ihmeissäni.

Poika ei vastannut vaan purskahti itkuun.

"Hei, ei mitään hätää." Sanoin pojalle ja hän halasi minua.

"No tää on uutta." Mietin hämmentyneenä.

"Mä voin jäädä sun kans oottaa et sun äitis tulee takasin." Lupasin.

"Kiitti." Poika sanoi ja hymyili.

Me ootettiin pojan äitiä käytävässä ainakin kaksi tuntia mutta ei se palannut.

"Miks se toi sut tänne?" Kysyin pojalta. Se katsoi mua ja kohautti olkiaan.

"Se sano et ei jaksa mua enää ja et pääsen nyt mun isän vaivoiks." Poika kertoi.

"Ahaa...."

Aloin mielessäni käydä kaikkia talossa asuvia miehiä läpi ja miettiä että keneltä poika näytti eniten.

Lopulta kuitenkin tajusin että ei se näyttänyt vähääkään keltään muulta kun multa iteltäni.

"Tuu, mennään sisälle."

"Voit nukkuu tän yön tääl mun huonees." Sanoin pojalle ja hän kiitti.

"Vessa on ihan tossa vieressä." Kerroin ja jätin pojan huoneeseeni.

"Voi perkele, mäkö muka isä?" Ajattelin sohvalla maatessani.

Ihme että sinä yönä naapurit ei metelöineet yhtään ja pystyin nukkumaan rauhassa.

Aamulla menin huoneeseeni hakemaan poikaa aamiaiselle.

"Jos joku kysyy nii sä oot mun veljenpoika, okei?" Kysyin ja poika nyökkäsi.

"Huomenta Tony." Sanoin kämppikselleni istuessani pöydän ääreen.

"Huomenta vaa sullekki. Kukas toi on?" Tony kysyi ja osoitti poikaan päin.

"Se on mun veljenpoika. Sen nimi on...." Aloin esitellä poikaa mutta tajusin että en edes tietänyt hänen nimeään.

Tony purskahti nauruun. "Ihan hyvä yritys, mutta sulla ei oo veljee."

Kirosin mielessäni. Miten se pikku seikka ei ollut tullut mieleen?
 

"Ja nyt kertositko et kuka toi oikeesti on?" Tony pyysi.

"No se on ilmeisesti mun poika. Mut ei hätää, se ei oo täl kauaa, mä lähetän sen takasin mutsillesa mahollisimman pian." Sanoin.

Kun vilkaisin poikaa niin huomasin että se katsoi mua melkein kauhuissaan. "Mä en haluu takas äitin luo." Se sanoi.

"Mitenniin et muka halua, äitisihän on hyvin viehättävä ja huolehtiva ja ihana nainen.... Kuka sun äitis muuten ees on?" Kysyin.

"Marilyn Parker." Poika vastasi. Aloin käydä päässäni läpi kaikkia tuntemiani Marilyn nimisiä naisia.

"Ei tuu mieleen." Sanoin ja Tony katsoi mua huvittuneena.

"No mieti kaikkia Marilyn nimisiä jotka oot tuntenu noin 7-8 vuotta sitten." Hän kehotti sitten.

"Mä oon kyl kymmenen vuotias." Poika sanoi ja Tony katsoi häntä järkyttyneenä.

"Ja noin lyhyt?!" Hän kauhisteli sitten.

"Hei nyt mä muistan!" Huusin keskeyttäen Tonyn saarnaan siitä kuinka pojan pitäisi olla jo paljon pidempi.

"No tiiätkö sä sen puhelinnumeroo?" Tony kysyi.

"...En." Vastasin ja laskin pääni käsiini.

"Mitäs te tääl juttelette?" Malin, toinen kämppikseni, kysyi ja istui pöydän ääreen.

"Biffy yrittää täs just muistaa jonku entisen heilasa puhelinnumeroo." Tony nauroi.

"Okei. Ja kukas tää söpöläinen on?" Malin kysyi Tonyltä ja nyökkäsi poikaan päin.

"Biffyn ja sen ex heilan poika." Tony kertoi. Malinin ilme muuttui kysyväksi.

"Biffy, miks sä et oo ennen kertonu et sul on poika?" Malin kysyi multa ihmeissään. "Kuule sain itekki tietää vast viime yönä ku poimin sen tuolta käytävästä." Naurahdin

"Mikä sun nimi on?" Malin kysyi pojalta. "Tim." Poika vastasi. "Aww, söpö nimi." Malin huokaisi.

"Varo vaan Biffy, Malinilla taitaa nää äitinvaistot heräillä. Kohta se pöllii sun poikas." Tony nauroi ja Malin näytti hänelle keskaria.

"Hei ullakkohan on täynnä rojua. Mehän voitais tehä siitä Timin huone!" Malin keksi. "Hyvä idea. Mitäs sä sanot Biff?" Tony kysyi ja katsoi mua.

"Ihan sama."

"Aww, me ollaan kohta vanhempia!" Malin huokaisi unelmoivasti. "Joo, on se Timillä varmasti sit kivaa kertoo koulus et sil on kaks isää ja yks äiti." Tony tirskahti.

"No on taas hauskaa Tony. Poika tarvii muuten uusia vaatteita." Malin tajusi. "Nääh, voi se kulkee mun vanhois vaatteis." Tony sanoi.

"Joo ihan varmaan. Mä en tosiaan anna sen kulkee sun vanhois rähjäsis Marilyn Mansonin paidois." Malin sanoi. "Hei ehkäpä pojan äiti ja Biffyn entinen heila on sittenki Marilyn Manson!" Tony nauroi.

"Haista vittu Tony." Mumisin. "No Marilyn sekin!" Tony muistutti.

Sitten lähdimme Malinin vaatimuksesta kaikki yhdessä ostamaan Timille uusia vaatteita.

Kaupassa vaan ilmeni eräs pikku ongelma...

Mun ja Tonyn vaatemaku...

..Oli aika kaukana Malinin mausta. Se olisi halunnut ostaa pojalle kaikkea värikästä mutta mä ja Tony oltiin enemmän tummien vaatteiden puolella.

Lopulta kuitenkin saatiin ostettua Timille jonkin verran vaatteita.

"Siinä meni seuraavien kahden kuukauden vuokrarahat." Huomautin kun olimme istumassa shoppailun jälkeen.

"No problem, Malinilla on työ jolla se saa elätettyä meidän koko iloisen ja erikoisen perheen." Tony nauroi.

 

"Joo, not gonna happen! Meiän pitää sopia jo nyt työ asioista. Olis parasta silleen et kaks käy töissä ja yks on kotona Timin kanssa, ettei tarvii jättää sitä lapsenvahdin hoiviin." Malin mietti.

"Mä jään ehottomasti kotiin!" Tony huusi heti. "Usko unelmiis!" Malin nauroi ivallisena.

"Timpan oikeena isänä Biffy on tietty se joka jää kotiin!"

"Timppa?" Tony toisti ja katsoi Malinia kuuluisalla you can't-be-serious - ilmeellään.

"Nii, meidän pikku Timppa!" Malin nauroi iloisena.

"Nii juu, ja mä oon sit varmaan Tonppa ja Biffy Bimppa?" Tony kysyi ja näytti kieltä Malinille.

 

"No tietty!" Malin nauroi.

"Nii ja sä oot meidän pikku mamma-Malin." Tony ärsytti.

"Okei, unohetaan ne lempinimet." Malin nauroi. "Älä ees kuvittele." Tony sanoi ja katsoi Malinia vahingoniloisena.

　

Kommenttia? :D