Noniin, vika osa tätä tarinaa... Uskomatonta että sain tän loppuun asti kunnialla :S Noh, näitä idiootteja tulee ikävä, paitsi tietty Kiee ja Timppaa joiden elämästä alotan tarinan ;)

Taustamusiikki on tämä. Ihana biisi <3 Juu, on tullu aika mukavasti tän tarinan aikana Musee taustamusiikiks mutta se on vaa nii mahtava ja suunnilleen ainut bändi jota nykyään kuuntelen... Mutta lukemaan vaan!

"Okei okei." Naurahdin hermostuneena. Tänään minä ja Jackie menisimme naimisiin ja halusin vaan kaiken olevan täydellistä. Jackie kylläkin sanoi että hänelle kelpaisivat vaatimattomatkin häät mutta jokainen nainenhan haluaa täydelliset häät?

"Nyt mentiin." Huokaisin ja lähdin ovesta Tim perässäni.

Jackie halusi järjestää häät samassa kirkossa jossa Tonyn ja Malininkin häät järjestettiin. Häämme muistuttivat ainakin toistaiseksi kovasti heidän häitään. Osasin kuvitella ne pikku paskiaiset baaritiskin luona lyömässä vetoa siitä kauanko meidän liittomme kestäisi... Tosin mikäs minä olen tuomitsemaan, itsekin löin vetoa heidän häissään. Ja hävisin. Nämä penteleet ne eivät tuntuneet eroavan sitten niin millään...

Menin hermostuneena alttarille. Kohta Jackie tulisi. Olin varmasti aika huvittava näky kun tärisin kuin kylmissään oleva koiranpentu.

Kohta Jackie tulikin sisään. Hän näytti kauniilta valkeine häämekkoineen ja laitettuine hiuksineen. Tony virnisti minulle tyyliin "Viimeinen tilaisuus paeta, kamu.". Onnekseni pystyin hillitsemään itseni enkä näyttänyt hänelle erästä hyvin tunnettua kansainvälistä käsimerkkiä kaikkien vieraiden edessä.

"Et sitten paennutkaan?" Jackie kuiskasi kun tuli eteeni. Hymyilin. Sentään toinen meistä onnistui olemaan rentona.

Meillä ei ollut pappia kuten ei Malinilla ja Tonylläkään heidän häissään. Ihan hyvin me siinä sormusten vaihdossa onnistuimme ilmankin.

"Meil on muuten pikkunen ongelma..." Jackie mumisi kun olimme vaihtaneet sormukset. "Me ei päätetty et kumpi ottaa kumman sukunimen..."

"Malja herra ja rouva Moranille!" Tony huusi kun olimme juhlimassa häiden jälkeen.

"Ei, minä olen kylläkin nyt herra Cordeau." Huomautin. Tony katsoi mua ihmeissään mutta lopulta kuulutti: "Anteeksi pieni erehdys, tarkotin että herra ja rouva CORDEAULLE."

Tällä kertaa morsianta ei kannettu kotiin kaatokännissä vaan sulhanen. Innostuin shampanjasta hieman liikaa. Se oli muuten vaan jotain halpaa paskaa, tosin en mä välittänyt. Viina mikä viina. Ja joo, Tony joutu kirjaimellisesti KANTAMAAN mut.

Seuraavana aamuna heräsin sitten mukavaan päänsärkyyn.

"Mites herra Cordeau nyt tollail eilen ryyppäsi?" Jackie virnisti kun tulin keittiöön.

"Ei nyt kyllä oo oikeen hyvä olo..."

Loppuaamu sitten kuluikin vessanopöntön seurana. En oo ennen huomannutkaan että meiän vessan lattiat on ton väriset...

"Mites menee?" Tony kysyi ivallisena kun tulin lopulta takaisin keittiöön.

"Mites tässä." Tuhahdin ja istuin muiden seuraksi. "Mitäs on aamiaiseks?"

"Nyt on kylläkin jo lounasaika ja ruokana on chili con carnea." Tony kertoi. Ai ku hienoo, ilmeisesti sillä välin ku mä olin muodostanut sohdetta vessanpönttöön Tony oli oppinut kokkaamaan.

"Tony, täähän on ihan helvetin hyvää! Miten sä osasit?!"

Jackie tirskahti. "Ai luulet et Tony tän kokkas? Eihän tyyppi osaa tehä ees muroja! Mä tän tein!"

"Ai. Sori. Tää on tosi hyvää." Mumisin nolona.

"Biffy on nyt kyllä pahassa pulassa..." Tony hymyili. Tällä kertaa näytin keskaria.

"Pojat, älkää riidelkö." Malin torui.

"Pojat? Jos sä sanot pojat nii sä et varmasti puhu musta ja Biffystä vaan Timistä ja Kiestä!" Tony nauroi. Mä nyökkäsin. "Niimpä!"

"Kyllä te viel siel esikoulu-ikästen tasolla tunnutte välillä olevan..." Jackie tirshahti ja mä ja Tony käännyttiin kattomaan sitä murhaavasti.

"Noniin, nyt loppui se riitely." Malin sanoi ja katsoi meitä vakavana.

"Me ei saada koskaan pitää hauskaa!" Tony marisi.

"No voi voi, nyt pikku Tony taisi suuttua. No mites olis jos mä seuraavalla kauppareissulla ostasin sulle karkkia ja jonkun kivan lastenleffan? Olisko se ok?" Malin irvisti ja Jackie pidätteli naurua.

"Haahaa, onpa taas hauskaa." Naurahdin.

Seuraavana päivänä Malin pakotti Tonyn opettamaan Kien puhumaan ja mä tietty katoin vieressä naurua pidätellen.

"Sano floccinaucinihilipilification."

"......?!"

"Okei, alotetaan vähä helpommasta." Tony pyöritteli silmiään. "Sano asphyxiated."

"Tony... Jos kokeilisit jotain piiiikkusen helpompaa." Tirskahdin.

"No okei... Sano isi."

"Isi!"

 

"Yeah, meikä on niin paras puheopettaja!"

Pyörittelin taas vaihteeksi silmiäni.

"Biffy, meidän pitäs muuten jutella..." Tony sanoi vakavana ja nousi seisomaan.

"Okei, mistä?" Kysyin.

"Lupaatko ettet kerro tätä Malinille?" Tony kysyi ja katsoi mua silmiin. Nyökkäsin.

"Ethän sä vaan oo pettäny Malinia? Nimittäin jos oot niin mä revin sulta suolet ulos ja hirtän sut niihin." Uhkasin.

"Ei, en oo pettäny sitä! Mulla on... Niinku.." Tony mumisi. Katsoin häntä kysyvänä.

"HIV? Kuppa? Tippuri?" Aloin arvailla.

"EI! Mulla on niinku... Keuhkosyöpä. Ja paha semmonen."

Tuijotin Tonyä kauhuissani. "Sano että sä vitsailet." Pyysin.

Tony katsoi mua anteeksipyytävästi.

"Jumalauta! Mähän yritin varottaa sua jo sillon kun sä viistoista vuotiaana tupakoinnin alotit! Oliko pakko olla uskomatta?!" Huusin raivoissani.

Tony katsoi mua onnettomana. Yritin rauhoittua.

"Okei... Siis miten paha?" Kysyin huolissani.

"Niin paha että sitä on nyt liian myöhäistä alkaa hoitamaan."

"Perkele! Etkö sä jätkä tajua että mä rakastan sua! Sä oot mun paras kaveri ja mä en haluu et sä kuolet tohon! Ja ei halua Malin, Tim, Kie ja Jackiekaan! Etkö sä ois vaan voinu uskoo meitä?! Ei me selvitä jos sä kuolet!" Itkin.

"Hei, älä nyt itke. Mä oon vahva, mä selviin kyllä." Tony sanoi lohduttaen ja halasi mua.

Tony oli väärässä. Noin vuoden päästä se kuoli.

Malin ei sen jälkeen paljon muuta enää tehnytkään kun itkenyt.

Mäkään en jaksanut enää tehdä paljon mitään.

Me tultiin siihen tulokseen että oli parasta että minä, Jackie ja Tim muutettaisi omaan asuntoon ja Malin ja Kiekin muuttaisivat omaan taloon.

Tony haudattiin Malinin ja Kien talon takapihalle. He kävivät siellä päivittäin suremassa Tonyn kuolemaa.

 

Mä ja Jackie päätettiin jatkaa elämää eteenpäin mahdollisimman normaalisti. Sitä Tony olisi varmasti halunnut.

Me saatiin ihana lapsi joka sai nimen Cristabel.

Se oli kunnon pikku päivänsäde. Se hymyili aina ja piristi kaikkien päivää.

Timkin tykkäsi pikkusiskostaan ja leikki sen kanssa usein.

Tosin pian Tim lähti yliopistoon. Olen iloinen siitä että hän lopulta suostui siihen.

Se tapasi siellä oikein mukavan tytön jonka nimi oli... Amy? Eikun oliko se sittenki Ali? Eikun hetkinen, Ana se oli!

He kävivät aina välillä käymässä luonamme. Kuitenkin jossain vaiheessa Tim jätti yliopiston kesken ja erosi Anasta.

Mutta pakko myöntää, se kaikki maistui puulta kun Tony ei ollut virnistelemässä ja hölmöilemässä luonamme.

Sitten eräänä päivänä Marilyn tuli taas yllätysvierailulle.

"Kiitti että oot kasvattanu Timin vaikka se ei oikeesti sun poikas ookkaan. Sil on tänään synttärit niin halusin antaa sille lahjan mutta en tiiä että missä se asuu. Voisitko sä antaa tän puolesta?" Se sanoi ja antoi paketin. Nyökkäsin.

Marilynin lähdettyä multa loppui itsehillintä ja avasin paketin sillä halusin nähdä että mitä hän Timille oli antamassa.

Paketissa oli ase. En tiedä että mihin Marilyn luuli sitä Timin tarvitsevan, eikä paljoa kyllä kiinnostakaan.

Kyllähän mun oli alunperin tarkoitus antaa se Timille mutta...

.........

Noniin, siinä oli vika osa :) Nyt voittekin vilkaista tänne . Siellä alkaa siis tarina Timistä, Kiestä ja niiden parista kaverista ;)